Historiaa

Hevosharrastukseni alkoi siitä, kun vietin lapsuudessa kesiäni ukkini luona Ilomantsissa. Ukilla oli hevosia työkäytössä niinkuin silloin lähes jokaisessa maatalossa. Oli juhlahetki kun sai taluttaa, ajaa tai jopa istua hevosen selässä. Aloin jo silloin kiinnostua eläinten kouluttamisesta ja mummon kanat saivat uutta ajateltavaa.

Myöhemmin ratsastelin satunnaisesti, koska meillä kotona ei ollut hevosia. Äitini hoiti pientä maatilaa isäni toimiessa junanlähettäjänä Siikamäen asemalla. Tulihan sitä ratsastettua meidän nuorilla vasikoilla, josta äitini ei oikein tykännyt.

1980-luvun alkupuolella aloittelin ratsastusta Sirkka Putuksen tallilla Haminassa, jonne olin muuttanut opettajan työn perässä. Suomenhevonen Vikko oli tuntihevosenani useinmiten. Teimme paljon maastoretkiä Sirkan hevosilla, mutta jotain puuttui. Olen ollut aina kiinnostunut eläinten kouluttamisesta ja lännenhevosista. Tex Willer ja Pecos Bill olivat aina mukana kuvioissa. Sirkan tallille rakensimme ensimmäisen ympyrätarhan, jossa harjoittelin ensimmäisten hevosten kanssa yritys ja erehdys periaatteella. Ympyrätarha oli lähellä 9 valtatietä ja jotkut ihmiset jopa pysähtyivät kyselemään, että onko siihen tulossa uusi tanssipaikka kenties? No tulee kyllä mutta hevoset vaan tanssii.

Vanhin tyttäreni kasvoi ns. poni-ikään niin siitä alkoi oman hevosen hankinta käydä mielessä. Suomenhevonen Lento sai uuden kodin Haminasta. Pari viikkoa Lento-tamma toimikin moitteettomasti uudessa tallissaan. Sitten Lento alkoi näyttää todellisen luonteensa. Se näytti hapanta naamaa, puri ja puski ihmisiä karsinan seinille. Iskipä kerran hampaansa myös minun selkään! Jokunen aika sitä nahistelua tuli katseltua, mutta sitten minulle tuli kiire. Tallinpitäjä ilmoitti, että Lennon pitää korjata tapansa tai muuttaa muualle. Vuoripalon Risto tuli kaveriksi ja teimme ympyrätarhassa erilaisia harjoituksia ja Lento alkoi muuttumaan. Lennosta tulikin monitoimi hevonen, Sirkka mm. ajeli erilaisia tilausajoja Haminan liikenteen seassa. Siri-tyttäreni hyppäsi esteitä ja minä tietty pidin Lentoa oikein lännenhevosena. Tiedän kyllä, että meikäläistä pidettiin aika kummajaisena, kun aikuinen äijä painelee pitkin metsiä ”lätsä stetsoni” päässä ja hapsuliivit päällä. No elettiin sitä aikaa, että kaikki piti opetella kantapään kautta.

Kuten kuvasta näkyy,niin ei siinä paljon lännenratsastuksesta ollut hajuakaan. Pelkkä lännensatula, chapsit ja sidepullit ei oikein riitä. Tästä on kuitenkin lähdetty liikkeelle. Silloin oli aika vaikeaa saada oppia, kun ei ollut internetistä yms tietoakaan. Tiedon jano oli suuri niin hevosten kouluttamisesta kuin westernistä. Tuli koluttua kirjaston kirjoja ja kiitos Ursula Turtiaiselle, Leena Kurikalle, Ismo Haapaselle ja Alex Jarmulalle kun heidän kauttaan sain myös paljon lisää intoa ja tietoa tällä pitkällä tiellä. Vuonna 1994 tuli muutto sitten Kirkkonummelle Lento mukana Caijus Aminoffin tallille ja myöhemmin Mattilan Jukan Talliille. Hevoskäsittelyn kuviot vain jatkuivat entistä enemmän. Tämä lisäsi minulle painetta alkaa ajattelemaan oman paikan ostamista, jonne voisin ottaa hevosia koulutukseen ja harjoitella kunnolla lännenratsastusta.

Vuonna 2000 hankin tilan Karkkilasta  ja monivuotinen remontti alkoi.

Ostin yhden Suomen ensimmäisistä reininghevosista Itävallasta Christian Mantlerilta ja hänen opeillaan sain ensimmäisiä ttuntemuksia siihen, miltä tuntuu ratsastaa reiningkoulutettua hevosta. Voi sitä tunnetta, kun Stormy teki yhden metrin sliden…jiihaa! Seuraavaksi alkoi taistelu ja vääntö, miten tehdään kentän pohja sellaiseksi, jossa voisi oikeasti  pysäyttää hevosta. Siinä tuli pähkäiltyä erilaisten hiekkojen kanssa monta kertaa, taas jälleen kerran yritys ja erehdys periaatteella.

Sitten astui Maija kuvioihin. Kiitos Maijalle, joka pisti asioihin vauhtia ja alkoi hoitamaan tilan asioita. Tila nimettiin hyvin pian KV -Stable yksityis-ja valmennustalliksi. Toimenkuvaan kuului hevosten kouluttaminen ja lännenratsastuksen kilpa- ja valmennustoiminta.

Maija ei oikein kiinnostunut reiningistä, ehdotin quarterin ostamista hänellekin. Lopulta hän suostui, mutta hänen valintansa oli Western Pleasure?! No siitä emme kukaan tienneet sitäkään vähää, hienoltahan se näytti kimaltelevissa varusteissa hitaasti kiertää uraa. Halpaan mentiin. Lajihan on yksi vaikeimmista westernin lajeista, jonka kyllä Maijakin  on saanut karvaasti kokea vuosien saatossa. Mutta tuloksia on sitten tullut vuosien kuluessa ulkomailtakin. Pitkän harjoittelun tuloksena elokuussa 2016 Maija sai EM-pronssia Select Pleasure luokassa hevosellaan Midnite Invite. Ja 2017 mitali kirkastui samassa lajissa
EM-hopeaksi Brownien (Midnite Invite) kanssa jälleen.
Maneesi rakennettiin v.2004, joka mahdollisti ympärivuotisen hevostoiminnan. Monet asiat ovat selvinneet vasta sitten, kun teimme lukuisia opintomatkoja Eurooppaan. Tutkimme ja selvitimme miten ammattitalleilla treenaminen ja paikkojen huoltaminen (maneesit, kentät) tapahtuu. Osallistuimme kursseille, vierailimme eri talleilla ja kansainvälisissä kisoissa seuraamassa miten hommat hoidetaan. Määrätietoinen valmentautuminen kotimaassa ja ulkomailla sekä hyvä hevosmateriaali ovat olleet kaiken a ja o. Perheemme harrastaa yhdessä, josta vuonna 2014 saimme palkinnon edustaessamme Suomea ratsastuksen MM-kisoissa Ranskassa yhdessä tyttäreni Sirin kanssa. Tästä on hyvä jatkaa. Haluamme lopuksi mainita ja kiittää niitä ihmisiä , jotka ovat olleet vaikuttamassa siihen että KV-Stable on menestynyt myöskin kansainvälisisesti.